Sanovat sitä rakkaudeksi

                                              "Nyt saat salaisuuteni.
                                              Se on hyvin yksinkertainen:
                                              Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. 

                                              Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssikin (1943) sen jo tiesi. Mikä onkaan elämässä tärkeää ja tärkeintä. On loistavaa alkaa pitämään sisustuspainotteista lifestyleblogia, jonka ensimmäiset kymmenen postausta tulevat melkoisella varmuudella käsittelemään jotain aivan muuta. Toisaalta itseni tuntien en kyllä ole edes yhtään yllättynyt tästä. 

Viikonloppu piti sisällään peräkkäisiä vapaapäiviä (!!), joille löytyi erinomainen selitys - juhlimme rakkautta ystäväni häissä täällä Jyväskylässä. Häihin kaunis.. tai siis valmistauduin tuulettamalla ajatuksia juoksulenkillä. Fiilispohjalta juoksua harrastavana ei voi kun ihailla tosissaan, vai tavoitteellisemmin(?), juoksua harrastavia. Kymppikilsan kohdalla alkoivat jalat uupua ja loput pari kilometriä menivätkin ihan sen tiedon varjolla, että kohta loppuu. Kerran pari viikossa olen pyrkinyt juoksentelemaan, vielä kun pystyisi samaan talvisaikaan niin ai että. Tavoitteita täytyy kuitenkin olla, koska sekin on koettu, että homma menee överiksi määrien suhteen. Tämän vuoksi olen kokenut, että nykyinen rennolla meiningillä-tyyli sopii minulle ja saa minut voimaan hyvin. Kuten kuvasta näkyy :D. 

Niistä häistä vielä. Etukäteen mietitytti, miten pystyn olemaan itkemättä. Vastaus: en pystynytkään. Ne on ne hääpuheet lähestulkoon aina, jotka koituvat kohtalokseni. Upea pari ja kauniit häät. Kuvia en sen suuremmin henno jakaa ilman hääpärin lupaa. Ohessa kuitenkin muutama koristelukuva hääpaikalta. 

Kuvista välittyy huonosti, mutta juhlapaikkana toimiva Vaajakosken Liekkilä oli saatu todella kauniiksi. Morsian totesi olleensa peräti 11 tuntia  silitys- ja koristeluhommissa häitä edeltävänä päivänä. Ja sen kyllä huomasi - kaunista ja tyylikästä. Juhlissa tuli katseltua asioita silläkin silmällä, että ensi kesänä olen kaasona toisen ystäväni häissä ja hääjärjestelyjä on toimeliaan morsiamen toimesta aloitettu jo hyvissä ajoin.

Oli muutenkin mukavaa olla vaihteeksi häissä. Viime vuodet ovat täyttyneet häiden vastakohdista niin, että hautaistoimiston täti muistaa kaiken meistä ja meidän suvusta jo ulkoa. Itseironia.. varoitan siitä jo tässä vaiheessa.

Ai niin, kävimme viikonloppuna tulevan asuntomme tontilla myös hieman kuvailemassa. Tai siis, katsomassa miten monttu maassa on saatu peitettyä ja perustuksia aloitettua. Eräs saman uudiskohdeprosessin läpikäynyt ystäväni varoitti minua etukäteen, etten ihmettelisi miten tuleva asunto näyttääkään niin pieneltä ennen kun seiniä tai mitään on saatu pystyyn. Oikeassa oli! Mutta kyllä siitä vaan tulee niin ihana, ja mikä sattuma ja tuuri meillä kävi asunnon kanssa. Vai sittenkin kohtalo? Ensi postauksessa juttua hieman, että miten tähän oikein päädyttiin. Rintamamiestalohaaveilusta, "en enää koskaan ikinä muuta rivitaloon" ja nyt kuitenkin uudiskohteeseen. And couldn´t be happier about that!
Sama tunne oikeastaan tämän blogin suhteen, juttua on varmasti tulossa yllin kyllin.