"Illalla nukahdat ja aamulla heräät, mikä on se jokin, jolla itsesi keräät?. . . "

Viime aikoina olen mietiskellyt miten paljon tänne itsestäni kertoisin. Rajanveto tuntuu olevan vaikeaa, sillä kaikki liittyy kaikkeen. On asioita, jotka voi vain sivuuttaa ja työntää syrjemmälle blogin vaihtelevien aihepiirien ulkopuolelle. Sitten kuitenkin on asioita, jotka ovat kun virtahepo olohuoneessa. Vaikka kuinka koetat ummistaa silmäsi ja kiertää sen kauempaa niin annas olla - siinä se vain olla möllöttää ja pyytää sinua rapsuttamaan korvan takaa näyttäen samaan aikaan ärsyttävän söpöltä ja surumieliseltä. 
 

Tommy Taberman kirjoitti: 

"Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?"  

Sitten on vain se päätös. Osaanko minä hoitaa tämän? Osaammeko me? Uskallanko minä? Kykenenkö, jaksanko? Pystymmekö ME tähän?

Sen päätöksen tekeminen on vaatinut useamman viikon tai kuukauden ja enemmän kuin hyppysellisen rohkeutta. Erilaisia ylä- ja alamäkiä. Silti olo tuntui ensialkuun varsinaiselta takinkääntäjältä. Minunhan piti olla ennen kaikkea ura-ja työkeskeinen ihminen. Tähänastisessa elämässäni olen kuitenkin ollut jo monia asioita kuten vaikka; työntekijä, esimiehen sijainen, avovaimo, kihlattu, ystävä, kaveri, tytär, sisar, tukihenkilö, henkilökohtainen avustaja ja kummitäti. 

Mikään näitä ei ole kuitenkaan valmistanut minua siihen, miltä tuntuisi olla äiti kahdelle samaan aikaan syntyvälle lapselle.

Lähde