Ei jääny yhet yhteen...

Jos mennyttä viikonloppua lähtisi yhdellä sanalla kuvailemaan, se sana olisi extempore. Aikaisemmin suunniteltujen ohjelmien vaihtuessa työntekoon, mikä ei tietysti ole huonompi vaihtoehto sekään, jäi tilaa uusille suunnitelmille. Saatoin paitsi harrastaa terapialenkkeilyä hyvän ystävän seurassa niin myös alkuillasta soittaa kymmen sekuntia asiaa harkittuani toiselle "Mitäs sanoisit jos me tultais tänään teille?" Ja sehän sopi. Lapsuuteni mummoloissa maaseudulla ei paljon kyläilyä arasteltu tai etukäteen suunniteltu. Varsinkin toinen mummoni oli kuulu siitä, että tulipa kylään kuka tahansa milloin tahansa (ja vieraitahan maatalossa riitti) niin aina oli pannu kuumana ja pötyä pöydässä sen seitentä sorttia. Jos ei niin johan piti papan lähtä kirkolta vehnästä hakemaan. Välillä tätä tapaa kaipaa, että kaikki ei olisi aina niin vimpan päälle suunniteltua. Tälläkin kertaa moinen spontaanius osoittautui virkistäväksi valinnaksi.

Ei voi myöskään olla kun kiitollinen miten mahtavia ihmisiä ja hyviä tyyppejä lähipiiristä löytyy. ♥ Tämä tyttö on ollut viime aikoina yhtä hymyä, vaikka ikävätkin jutut ja epävarmuus tiettyjen asioiden suhteen kuuluvat elämään päivittäin. Useimmiten se on kuitenkin Elastista mukaillen katse eteen ja suupielet... tai sitten vaan pieni pussailuhetki lauantai-illan isäntäväen kissan kanssa. Kyllä oli Pikillä kotona yöllä ihmettelemistä ja nuuskimista, että onko mami käynyt vieraissa kun omien koiruuksien sijaan nenään tuli kissan tuoksua, joka tunnetusti saa karvatyypin ihan sekaisin.

Sunnuntaina heräsin mitä virkeimpänä. Tai sitten en. Huomaa yllä kuvassa oleva vesilasi. Jääköön mainitsematta muutama vesilasillista edeltänyt varsin makoisa valkoviinilasillinen. Ja trivial sujui kun tanssi. Ainakin joillakin meistä. Sitten ne viinit, niistä voisin mainita sanan jos muutamankin mutta jääköön toiseen kertaan. Tälläkin kertaa klassinen: otetaan vaan yhdet, muutamat, kymmenet lasilliset viiniä.. Niinpä. Mutta liekö vedellä ollut vaikutusta ja pojasta polvi parantunut. Tavallaan. Seuraavana aamuna olo oli kuitenkin ihan hyvä ja sunnuntaisään ollessa mitä parhain mies ehdotti lähtöä Nyrölän luontopolulle ja mökille saunomaan. Vatuloituani sängyssä yhteentoista saakka (mikä on äärimmäisen epätavallista minulle) olin lopulta ihan intopiukeana huushollerskana kokkaamassa eväitä ja  iskemässä trikoota päälle. Ettei menisi liian urheiluksi koko touhu. :D 

Nyrölän luontopolku oli tälle eräjormalle uusi tuttavuus. Viimeksi retkeilimme Leivonmäen kansallispuistossa, joka sekin oli oikein käymisen arvoinen kokemus. Suurimmat erot ehkä ovat siinä, että Nyrölä sijaitsee meitä lähempänä ja on reitiltään huomattavasti lyhyempi. Tosin Leivonmäelläkin on valittavana useampia eri pituisia ja vaativuusasteeltaan erilaisia reittivaihtoehtoja. Laavuja ja tulentekopaikkoja löytää molemmista. Alla olevat räpsäisyt siis Nyrölästä.

Tämän viikon olenkin sitten niiiin lomalla. Loppuviikolle luvassa mukavia suunnitelmia, alkuviikon puolestaan olen varannut kaikelle hömpänhömpälle.

Uusi on aina uutta

Omakotitalo - rivitalo - kerrostalo - okt - rt - vai - kt? Näin alkavan viikonlopun kynnyksellä ajattelin kirjoittaa hieman pohdintaa asumismuodoista.

Muutettuani muutama vuosi sitten rivitaloasunnosta pois päätin etten enää ikinä, missään olosuhteissa, muuta rivitaloon. Osaksi koska osittain itse remontoidusta ja laitetusta kodista luopuminen oli silloin niin raskasta. Osin koska rivitaloasuminen on jossain määrin aina erilaista verrattuna okt asumiseen. Osin koska kestohaaveenani on ollut ajatus rintamamiestalosta. Jälkiviisaasti voin todeta silloiselle itselleni, että ovat muuten todella järkeviä moiset eikinäkoskaan -päätökset vielä tässä(kin) iässä. Tai ehkä asioita pitäisi osata miettiä jo useammalta kantilta. Oli niin tai näin niin rivitaloon tässä ollaan jälleen muuttamassa. Kikkelis kokkelis.

Loppuviimein taisin turvautua vanhaan kunnon plussat ja miinukset - taulukkoon. Siinä missä mies kaivoi esille diagrammit, taulukot ja excelit, otin minä naftaliinista vanhan kunnon ruutupaperin ja erivärisiä kyniä. Mielessäni tietysti jo mummoni aikoinaan lausumat sanat "uusi on aina uutta". :D  Alla siis listattuna kirjaamiani uudiskohderivitaloasumisen plussia ja miinuksia verrattuna okt-asumiseen.

+ Kaikki on uutta, puhdasta ja käyttämätöntä
+ Vapaus valita mieleiset pintamateriaalit
+ Sijainti (voi olla + tai - )
+ Asumisen helppous
+ Seinänaapurit (voi olla + tai -)
+ Nykyaikainen talotekniikka - tämän totesi mies. Kuka yllättyi? ;)
+ Huoleton ja remonttivapaa, toivottavasti!
+ Maltilliset asumiskustannukset (maalämpö..)
+ Lumitöitä vähemmän - tää on tärkeä :D
+ Kaikki ei ole ns. omalla vastuulla
+ Sopiminen budjettiin 
+ Ystäväpariskunnan hyvät kokemukset uudiskohdeasumisesta
+ Vähemmän neliöitä = vähemmän siivottavaa :D

- Pieni piha - puutarhassa touhuilua yli kaiken rakastavana tämä on oikeasti aika iso miinus!
- Yksityisyyden puute vrt. okt-asuminen
- Seinänaapurit
- Ajan patina ja henki puuttuu - tämä jos mikä viehättää minua monissa rintamamiestaloissa ja vanhemmissa omakotitaloissa muutenkin
- Ei koskaan niin oma kuin okt, jossa oma piha, oma rauha...

Tahtomattaankin taisin tulla verranneeksi rivitaloa omakotitaloon. Kerrostaloissa tietysti omat juttunsa. Lopulta minulle kuitenkin tärkeintä on se, että on ne omat rakkaat ja koti ja perhe <3 Olipa se sitten missä vaan tai minkälaisissa neliöissä hyvänsä. Tämä on tullut koettua omassa elämässä jo useaan otteeseen, kun olen muutellut Suomessa ja ulkomailla miten sattuu. Asumismuotoa vaihtamalla voi saada uudenlaista mukavuutta, mutta se ei missään nimessä ole ratkaisevaa oman onnellisuuteni kannalta.

***

Pienenä loppukevennyksenä mainittakoon, koska kaikkea uutta täytyy aina kokeilla. Kuvituksena siis otoksia viime viikonlopun golfkokeiluista vol. 2. Kuka olisi uskonut?!

Inspiraatiota keittiön välitilaan

Laattaa, mosaiikkia, tapettia vai kenties peili? Vaikka tulevan kotimme seinät eivät ole edes vielä pystyssä on inspiraatiokuvien selailu blogeissa ja sisustuslehtien sivuilla jo alkanut. Keittiön välitila tulisi - asunnon lattian ohella - olemaan kohde, johon olemme ajatelleet panostaa hieman enemmän. Jos nyt ei puhuta siitä, että käytännössä olen sisustanut kodin mielessäni lattiasta kattoon jo pariin otteeseen, niin oikeasti päätösten tekeminen on haastavaa! Onneksi naisella on aina oikeus vaihtaa mielipidettään ja kyse ei ole niin vakavasta asiasta. Ja onhan tämä ihan mielettömän ihanaa! Mietiskellä ja vertailla erilaisten vaihtoehtojen välillä. Saati sitten, kun päästään paikan päälle katsomaan. Lähipiiriä on jo varoitettu, että sisustushömppää luvassa vuoden päivät.

Thaimaan Krabi kuvina ja vähän tekstinäkin

Mikään ei lietso orastavaa matkakuumetta enempää, kun edellisten reissujen fiilistely reissukuvien katsomisen muodossa! Alkavan viikonlopun kunniaksi ajattelin jakaa muutamia hetkiä niistä myös tänne. Viimeisin pidempi reissuni oli reilun kahden viikon reppureissu tämän vuoden maalis-huhtikuun taitteessa. Hitsinvimpulat kun siitäkin on jo aikaa. Reissukokoompanomme koostui poikaystävästäni, veljestäni ja tämän kaverista. Siis kolme miestä ja minä. Ainakin oli turvallinen olo. :D Olimme bookanneet reissun kolmestaan veljeni ja tämän ystävän kanssa, poikaystävä osti omat lentonsa huomattavasti myöhemmin. Pakko ehkä sanoa, että viimeistään tällä tehtiin tähän tyttöön lähtemätön vaikutus. Kukaan miehistä ei myös koskaan ollut käynyt Thaimaassa aikaisemmin, siinäkin mielessä matka oli ikimuistoinen. 

Itselleni Thaimaa on tutumpi. Olin aikoinaan vaihto-opiskelijana Singaporessa ja sieltä käsin reissasimme ystäväni kanssa muun muassa Thaimaan eri kolkissa. Nähtävää ja koettavaa riittää silti ylti kyllin. Lentojen ohella varasimme majoituksen kolmelle ensimmäiselle yölle. Muuten mentiin fiiliksen mukaan. Reittinä meillä taisi olla Bangkok - Krabi - Ko Lanta - Krabi - Bangkok. Myös Krabin lähialueiden tutkiminen kävi skoottereilla reilussa +35 asteen lämmössä melko kätevästi. ;) Lämpitila ei minään päivänä tainnut edes öiseen aikaan laskea alle +30 asteen. Tämä oli myös juurikin se syy, miksi halusin lähteä reissuun keväällä. Krabilla aikaisemminkin noin viisi vuotta sitten käyneenä huomasin kuitenkin monen asian muuttuneen ja paikan tulleen suositummaksi. Ehkä liiankin.. Silti rauhaakin löytyi jos vain malttoi etsiä. 

Pohdimme pitkään käyvämme samalla reissulla myös Samuin puolella. Päätimme kuitenkin säästää itä- eli Siaminlahden puolen toiseen kertaan. Itse olen lomailijana aktiivista sorttia. Toki välillä on vaan kiva maata rannalla ja kääntää kylkeä auringon perässä. Silti mielestäni usein parasta on mennä, tehdä ja kokea! Onneksi matkaseurani osoittautui samanlaiseksi eikä kompromisseja juuri tarvinnut tehdä. Jokaisen tulisi mielestäni matkustaa itselleen parhaalla tavalla eikä aina tyytyä siihen, mitä vain toinen osapuoli haluaa. Hyvä esimerkki on eräs ystäväpariskuntani, jotka molempien erilaisista mieltymyksistä johtuen reissaavat erikseen mutta ovat onnellisesti yhdessä. Ja kylläpä herättää kuulemma kanssaihmisissä ihmetystä. Kompromisseja tulee ja täytyykin tehdä, mutta ei aina vain toisen haluamalla tavalla. :) Tämä on aihe joka joskus mietityttää, sillä tuollakin reissulla kuulimme vierestä muutamia keskusteluja, joissa aiheena oli nimenomaan mitä tehdään ja kenen ehdoilla.

Tällä(kin) reissulla tutustuimme useisiin paikkoihin jalan tai skootterilla, kävimme kajakoimassa päivän-neljän päivän reissuilla lähisaarilla, kipusimme 1260 tuskanhikistä porrasta tiikeritemppelin huipulle, seinäkiipeilimme (tai siis ainakin yksi meistä) viilennyimme kuumilla lähteillä ja pelkäsimme suurin piirtein henkemme edestä Bangkokin tuk tuk-kyydissä. Ihan mielettömiä kokemuksia ja hetkiä, joista nämä kuvat eivät välitä puoliakaan. Ensi reissulle järkkäri mukaan. 

Ko Lanta -saaren eteläkärkeä

Pahin paikka minulle taisi olla Krabin keskellä metsää sijaitsevan ensimmäisen yön bungalowimme avoimesta lattiaviemäristä useaan otteeseen sisään pyrkinyt suuri sammakko. Että sen tasoista majoitusta sitten :D. Samaisessa paikassa kukko aloitti aamuherätykset yhdeltä yöllä ja jopa poikaystäväkin sanoi nukkuneensa yön toinen silmä auki. Tämä ei tosin pidä paikkaansa, satuin nimittäin olemaan itse hereillä ja miestä ei olisi saanut hereille edes puskutraktorilla. Kauniisti sanottu kyllä. <3 Kokemuksena majoitus oli ainutlaatuinen. Emme kuitenkaan jääneet toiseksi yöksi. Ko Lantan suurehko, toistaiseksi laivamatkan päässä oleva saari oli todella positiivinen yllätys. Ei tosin jos kaipaa lomaltaan biletystä ja aktiiviyöelämää. Me emme niitä etsineet, vaan päivät täyttyivät saaren tutkimisesta ja rusketuksen syventämisestä. 

Seuraavaa reissua ei olla bookattu. Vielä - jos minulta kysytään. Thaimaa on todella helppo kohde omatoimimatkailulle. Mieli ehkä halajaisi tällä kertaa jonnekkin muualle. Silti koskemattomampiin paikkoihin matkustamisessa on aina se kaksi puolta.

Nyt kutsuvat työt valtion monopolissa. Viikonloppu onkin vapaa ja suuntaamme Kuopioon ystäväpariskunnan luokse. Mitä ihanaa ilmaa onkaan luvattu! :) 

 

Asuntoajatuksia, porrastreeniä ja lenkkihöpinöitä

Ainahan se on mielessä, uusi asunto. Aloitin, tai siis me aloitimme aktiivis-passiivisen haaveilun uudesta kodista noin puoli vuotta sitten. Asumme tällä hetkellä vuokralla isohkossa ja valoisassa kerrostaloyksiössä. Aivan - yksiössä. Paras tapa saada kanssakeskustelijan kulmat kohoamaan korkeuksiin on aloittaa keskustelua tästä aiheesta. Mutta hyvin pyyhkii. Tästä huolimatta ja ehkä juuri siksi oli selvää, että vaikka tämänhetkinen kotimme on sijainniltaan meidän molempien kannalta aivan optimi, tulisi seuraava asunto olemaan mielellään paitsi oma myös lähempänä maanpintaa. Tarvitseeko niitä lisäneliöiden tarvetta edes mainita? :D

Emme kuitenkaan ottaneet asiasta sen suurempaa stressiä. Periaatteella se oikea sattuu vastaan jos on sattuakseen. Vähän kuin miesten kanssa, vainukoiran lailla etsivä ei taatusti löydä ja sitä rataa. Sitten kun päällä on ne kaikkein kulahtaneimmat... Tiedätte kyllä. :D Paikallista asuntolehteä tuli kuitenkin luettua ja Etuovea selattua netistä ahkeraan. Tosin tämä on ollut minulla aina paheena oli sitten asunnonvaihto kiikarissa tai ei. Puolitosissani olen joskus pohtinut jopa kiinteistövälittäjän tutkinnon suorittamista. 

Uudiskohteita emme pitkään aikaan edes harkinneet tai miettineet varteenotettavana vaihtoehtona. En lopulta oikein edes tiedä miksi. Itselläni oli ainakin tietty mielikuva niiden suhteettoman kovasta hinnasta versus vanhemmat, jo rakennetut asunnot. Lopulta se taisin kuitenkin olla minä, joka uudiskohde sanan ensimmäisenä kaiveli tajunnastaan, ja sen jälkeen innostui mies. Seuraavaksi lensivät omat niin kovin trendikkäät rintamamiestalohaaveet ulos ikkunasta. Tähän palaan vielä myöhemmin..

Sitten niitä lenkkihöpinöitä. Koska muuten loistavan kuntosalini ilmastointi hoituu näin kesäaikaan kätevällä läpiveto-systeemillä, eli salin etu-ja takaovet ovat auki ja toivotaan, että jostain tulee tuulenvire, olen ulkoistanut treenini kirjaimellisesti ulos. Viime viikkoina on tullut huhkittua paitsi rappus-ja mäkitreeneissä myös harrastettua sitä perinteistä juoksua (lue, hölkkäilyä) ympäri erinäisiä lätäköitä täällä Jyvässeudulla. 

Porrastreeneistä ja sen hyödyistä "rasva palaa tehokkaasti/ porrastreenillä timmimmät pakarat, rappustreenin hyödyt etc." on ollut viime aikoina juttua vähän joka mediassa. Suosion huomaa myös paikan päällä. Vuosi pari sitten askelmia sai kipittää melko rauhassa mihin kellonaikaan tahansa. Nyt jos eksyt portaille neljän jälkeen olo on kuin ryhmäliikuntatunnilla. Toisaalta tässäkin on hyötynsä. Ei kehtaa luovuttaa kun perässä ja edessä kipittää toinen toistaan kovakuntoisempia kansaatreenaajia.  Alla oleva kuva otettu maanantai-aamuna klo 8.30. Silloin meitä oli paikan päällä "vain" kolme.

Porrastreenit tuovat kivaa vaihtelua ainaisen salilla puurtamisen sijaan. Silloin kun kaikenmaailman justdoit-iskulauseet eivät auta, koetan motivoida itseäni monesti miettimällä,"tämä kestaa vain puoli tuntia".  Ja onhan se olo vaan ihan mieletön tuon jälkeen. Ei voi kiistää.

Oma perussettini portaissa koostuu seuraavista:

1. Juoksen joka askelmalla ylös- kävelen alas
2. Loikin joka toinen porras- tekniikalla ylös - kävelen alas
3. Kävelen sivukyykyssä portaita ylös toinen kylki edellä puoleen väliin ja vaihdan - kävelen alas
4. Otan spurtin (tai siis rämpimissession, kröhm..) viereistä mäenrinnettä ylös - kävelen portaita alas
5. Kävelen portaat joka toisella askelmalla askelkyykkykävelyä ylös 
6. Lisäksi teen kammoamiani tasajalkahyoppyjä, punnerran portaissa ja muuta vastaavaa vaihdellen ja yhdistellen vähän omien voimien ja jaksamisen mukaan

Eilen lenkkeilimme kaverini kanssa vähän toisenlaisissa maisemissa Laajavuoren huipulle. "JAKSAA, JAKSAA!! EI, KYLLÄ, NYT EI VAAN JAKSA!" Mutta hienosti jaksettiin. Parhaiten ehkä vetojuhtana toiminut Piki. Maisemat vuoren huipulta olivat kyllä huikaisevat ja reilu 1,5 h kuluivat yhdessä hujauksessa. Kiitos kameran takana heiluneelle ystävälleni, pian uudestaan!

Sanovat sitä rakkaudeksi

                                              "Nyt saat salaisuuteni.
                                              Se on hyvin yksinkertainen:
                                              Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. 

                                              Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssikin (1943) sen jo tiesi. Mikä onkaan elämässä tärkeää ja tärkeintä. On loistavaa alkaa pitämään sisustuspainotteista lifestyleblogia, jonka ensimmäiset kymmenen postausta tulevat melkoisella varmuudella käsittelemään jotain aivan muuta. Toisaalta itseni tuntien en kyllä ole edes yhtään yllättynyt tästä. 

Viikonloppu piti sisällään peräkkäisiä vapaapäiviä (!!), joille löytyi erinomainen selitys - juhlimme rakkautta ystäväni häissä täällä Jyväskylässä. Häihin kaunis.. tai siis valmistauduin tuulettamalla ajatuksia juoksulenkillä. Fiilispohjalta juoksua harrastavana ei voi kun ihailla tosissaan, vai tavoitteellisemmin(?), juoksua harrastavia. Kymppikilsan kohdalla alkoivat jalat uupua ja loput pari kilometriä menivätkin ihan sen tiedon varjolla, että kohta loppuu. Kerran pari viikossa olen pyrkinyt juoksentelemaan, vielä kun pystyisi samaan talvisaikaan niin ai että. Tavoitteita täytyy kuitenkin olla, koska sekin on koettu, että homma menee överiksi määrien suhteen. Tämän vuoksi olen kokenut, että nykyinen rennolla meiningillä-tyyli sopii minulle ja saa minut voimaan hyvin. Kuten kuvasta näkyy :D. 

Niistä häistä vielä. Etukäteen mietitytti, miten pystyn olemaan itkemättä. Vastaus: en pystynytkään. Ne on ne hääpuheet lähestulkoon aina, jotka koituvat kohtalokseni. Upea pari ja kauniit häät. Kuvia en sen suuremmin henno jakaa ilman hääpärin lupaa. Ohessa kuitenkin muutama koristelukuva hääpaikalta. 

Kuvista välittyy huonosti, mutta juhlapaikkana toimiva Vaajakosken Liekkilä oli saatu todella kauniiksi. Morsian totesi olleensa peräti 11 tuntia  silitys- ja koristeluhommissa häitä edeltävänä päivänä. Ja sen kyllä huomasi - kaunista ja tyylikästä. Juhlissa tuli katseltua asioita silläkin silmällä, että ensi kesänä olen kaasona toisen ystäväni häissä ja hääjärjestelyjä on toimeliaan morsiamen toimesta aloitettu jo hyvissä ajoin.

Oli muutenkin mukavaa olla vaihteeksi häissä. Viime vuodet ovat täyttyneet häiden vastakohdista niin, että hautaistoimiston täti muistaa kaiken meistä ja meidän suvusta jo ulkoa. Itseironia.. varoitan siitä jo tässä vaiheessa.

Ai niin, kävimme viikonloppuna tulevan asuntomme tontilla myös hieman kuvailemassa. Tai siis, katsomassa miten monttu maassa on saatu peitettyä ja perustuksia aloitettua. Eräs saman uudiskohdeprosessin läpikäynyt ystäväni varoitti minua etukäteen, etten ihmettelisi miten tuleva asunto näyttääkään niin pieneltä ennen kun seiniä tai mitään on saatu pystyyn. Oikeassa oli! Mutta kyllä siitä vaan tulee niin ihana, ja mikä sattuma ja tuuri meillä kävi asunnon kanssa. Vai sittenkin kohtalo? Ensi postauksessa juttua hieman, että miten tähän oikein päädyttiin. Rintamamiestalohaaveilusta, "en enää koskaan ikinä muuta rivitaloon" ja nyt kuitenkin uudiskohteeseen. And couldn´t be happier about that!
Sama tunne oikeastaan tämän blogin suhteen, juttua on varmasti tulossa yllin kyllin.

 

Tässä hetkessä kaikki rohkeus - Minä, meikä ja mää

Heippa! 


Tässä sitä nyt ollaan, "julkaise"-nappia vaille valmiina vuodattamaan päänsä sisältöä koko maailmalle. Ei höpöhöpöä ja pupunhupua vaan täyttä asiaa. Tai ainakin omasta mielestäni puhun asiasta. Muiden mielestä ehkä pikemminkin toisinaan sen vierestä. 

Lähde

Jo pitkään oman blogin perustaminen on ollut haaveissa - itseni ilmaiseminen on aina onnistunut jokseenkin paremmin paperilla kuin ihmisten edessä. Tai no, mene ja tiedä siitäkään sitten. Aikaa vain ei ole koskaan tuntunut olevan tarpeeksi tai edes riittävästi. Lähtösysäyksen blogi sai, kun halusin alkaa dokumentoida vuoden päästä valmistuvan rivitaloasuntomme vaiheita. Se olkoon selkärankana blogille, paljon tulee varmasti olemaan puhetta esimerkiksi liikunnasta, sen oman alan ja työuran sekä tasapainon löytämisestä, ihmissuhteista sun muusta. Mikä sillä hetkellä tuntuu olevan tapetilla ja heijastelevan elämäntilannettani. 

Tähän alkuun voisin kuitenkin tehdä pienen esittelyn itsestäni, että kuka minä olen!

Ai kuka? Kauhean mielenkiintoinen kysymys. Pysähdyin oikeasti miettimään tätä hyväksi toviksi. Kun työhaastattelussa pyydetään: "kerro vähän itsestäsi", en ole tainnut koskaan osata vastata niin luontevasti, persoonallisesti tai mielenkiintoisesti kun olisin halunnut. Tai ainakin se haluamani työpaikka on toisinaan jäänyt saamatta. Alkujaan kai voisi lyödä faktat tiskiin ja todeta, että olen 28-vuotias, ei itseään niin vakavasti ottava nainen Jyväskylästä. Kulttuuripolitiikasta ja taidekasvatukselta Jyväskylän yliopistosta valmistunut maisteri, ei oman alan töissä oleva restonomi ja tällä hetkellä tauolla olevia kuvataideopettaja-opintoja Lapin yliopistossa suorittava humanistihöttö - Kuka muu muka!

No missä? Jyväääskyläässä - ainakin tällä hetkellä ja toistaiseksi. Ja hyvä niin. Ulkomailla on tullut paitsi asuttua myös käytyä eripituisia aikoja eri paikoissa. Eli olishan noita reissuja muutamia, kun vain jaksaisitte kuunnella :D Ikuisen matkailukärpäsen puraisemana kaukokaipuu on alati läsnä. Jokapäiväisemmin olen sitten töissä, sitä ikuista timmiä kroppaa salilla hampaat irvessä,ei niin tosissaan tavoittelemassa, ystävieni kanssa höpöttelemässä ja tietysti talossa asustavan nelijalkaisen kanssa myös lenkkipoluilla.

Keiden kanssa? Kotoa löytyy kaksi rakasta, toinen hieman toista karvaisempi. Nelijalkaisena vaikuttaa maailman paras jo edellä mainittu karvatyyppi, elikkä cairnterrieri Piki, jolle mikään ei riitä. Ei ruuan, lenkkeilyn tai leikkimisen suhteen. Puheliaampaa osapuolta edustaa puolestaan ihana avomieheni <3 Juttua varmasti luvassa myös häneltä kenties vieraskynän muodossa. Tätä blogitekstiä kuvittava sitaatti liittyy vahvasti myös viimeisiin vuosiin elämässäni, ja siihen miten tähän on päästy. Näistäkin vaiheista luvassa lätinää lisää myöhemmin. Tervetuloa seuraamaan blogiani ja kommentoimaan! Myönnän olevani aivan aloittelija näissä hommissa, mutta rennolla otteella eteenpäin mennään. :)