Ei jääny yhet yhteen...

Jos mennyttä viikonloppua lähtisi yhdellä sanalla kuvailemaan, se sana olisi extempore. Aikaisemmin suunniteltujen ohjelmien vaihtuessa työntekoon, mikä ei tietysti ole huonompi vaihtoehto sekään, jäi tilaa uusille suunnitelmille. Saatoin paitsi harrastaa terapialenkkeilyä hyvän ystävän seurassa niin myös alkuillasta soittaa kymmen sekuntia asiaa harkittuani toiselle "Mitäs sanoisit jos me tultais tänään teille?" Ja sehän sopi. Lapsuuteni mummoloissa maaseudulla ei paljon kyläilyä arasteltu tai etukäteen suunniteltu. Varsinkin toinen mummoni oli kuulu siitä, että tulipa kylään kuka tahansa milloin tahansa (ja vieraitahan maatalossa riitti) niin aina oli pannu kuumana ja pötyä pöydässä sen seitentä sorttia. Jos ei niin johan piti papan lähtä kirkolta vehnästä hakemaan. Välillä tätä tapaa kaipaa, että kaikki ei olisi aina niin vimpan päälle suunniteltua. Tälläkin kertaa moinen spontaanius osoittautui virkistäväksi valinnaksi.

Ei voi myöskään olla kun kiitollinen miten mahtavia ihmisiä ja hyviä tyyppejä lähipiiristä löytyy. ♥ Tämä tyttö on ollut viime aikoina yhtä hymyä, vaikka ikävätkin jutut ja epävarmuus tiettyjen asioiden suhteen kuuluvat elämään päivittäin. Useimmiten se on kuitenkin Elastista mukaillen katse eteen ja suupielet... tai sitten vaan pieni pussailuhetki lauantai-illan isäntäväen kissan kanssa. Kyllä oli Pikillä kotona yöllä ihmettelemistä ja nuuskimista, että onko mami käynyt vieraissa kun omien koiruuksien sijaan nenään tuli kissan tuoksua, joka tunnetusti saa karvatyypin ihan sekaisin.

Sunnuntaina heräsin mitä virkeimpänä. Tai sitten en. Huomaa yllä kuvassa oleva vesilasi. Jääköön mainitsematta muutama vesilasillista edeltänyt varsin makoisa valkoviinilasillinen. Ja trivial sujui kun tanssi. Ainakin joillakin meistä. Sitten ne viinit, niistä voisin mainita sanan jos muutamankin mutta jääköön toiseen kertaan. Tälläkin kertaa klassinen: otetaan vaan yhdet, muutamat, kymmenet lasilliset viiniä.. Niinpä. Mutta liekö vedellä ollut vaikutusta ja pojasta polvi parantunut. Tavallaan. Seuraavana aamuna olo oli kuitenkin ihan hyvä ja sunnuntaisään ollessa mitä parhain mies ehdotti lähtöä Nyrölän luontopolulle ja mökille saunomaan. Vatuloituani sängyssä yhteentoista saakka (mikä on äärimmäisen epätavallista minulle) olin lopulta ihan intopiukeana huushollerskana kokkaamassa eväitä ja  iskemässä trikoota päälle. Ettei menisi liian urheiluksi koko touhu. :D 

Nyrölän luontopolku oli tälle eräjormalle uusi tuttavuus. Viimeksi retkeilimme Leivonmäen kansallispuistossa, joka sekin oli oikein käymisen arvoinen kokemus. Suurimmat erot ehkä ovat siinä, että Nyrölä sijaitsee meitä lähempänä ja on reitiltään huomattavasti lyhyempi. Tosin Leivonmäelläkin on valittavana useampia eri pituisia ja vaativuusasteeltaan erilaisia reittivaihtoehtoja. Laavuja ja tulentekopaikkoja löytää molemmista. Alla olevat räpsäisyt siis Nyrölästä.

Tämän viikon olenkin sitten niiiin lomalla. Loppuviikolle luvassa mukavia suunnitelmia, alkuviikon puolestaan olen varannut kaikelle hömpänhömpälle.