♥ Hoitohenkilökunta näyttäisi syksyn ja talven aikana vieneen saamattomuutensa kirjoittamisen suhteen ihan uudelle tasolle. Syy: koska kaikki aika on tietysti mennyt mun hoidossa. Väittävät et se käy päivätyön ohessa ihan toisesta työstä! Mitä vielä, mielelläni tekisin vaikka kaikki asiani edelleen sisälle sillä pakkanen ei vaan oo se mun juttu. Kyllä te tiiätte. Tai mami ei tiiä, eikä isikään. Oon ruvennut saamaan verbaalista satikutia jos käyn kyykkimässä ruokapöydän alla. I Wonder why...
♥ Vaikka oikeestihan mut on pitänyt aisoissa mun kohta 6-vuotias isoveikka Piki. Tai ei me samaa rotua olla. Kai? Ainakin se on isompi. Ja karvasempi. Ja sillä on isommat hampaat. Mut mäpäs yllän paremmin rahkapurkin pohjaan ja mahdun niin pienistä raoista ettei se pääse perässä. Ja mun kanssa saa pihalla niin paljon kavereita kun vaan kerkee haalia. Sen sijaan Pikiä luullaan edelleen saksanpaimenkoiran pennuksi tai kissaksi. Pitemmittä puheitta, ettei kellekään jäis epäselväksi kuka mä olen, ohessa ois muutama lisäkuva musta, ja Pikistä.
♥ Pikin kanssa me tullaan ihan hyvin jo juttuun. Vaikka mä kyllä aina vedän sitä millon mistäkin karvatuposta ja se kiskoo mua kintuista. Noin niin kun esimerkkinä. Mut nyt kun on saatu esittelyt pois alta on aika jälleen siirtyä olennaiseen. Nähdään taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti