Tässä hetkessä kaikki rohkeus - Minä, meikä ja mää

Heippa! 


Tässä sitä nyt ollaan, "julkaise"-nappia vaille valmiina vuodattamaan päänsä sisältöä koko maailmalle. Ei höpöhöpöä ja pupunhupua vaan täyttä asiaa. Tai ainakin omasta mielestäni puhun asiasta. Muiden mielestä ehkä pikemminkin toisinaan sen vierestä. 

Lähde

Jo pitkään oman blogin perustaminen on ollut haaveissa - itseni ilmaiseminen on aina onnistunut jokseenkin paremmin paperilla kuin ihmisten edessä. Tai no, mene ja tiedä siitäkään sitten. Aikaa vain ei ole koskaan tuntunut olevan tarpeeksi tai edes riittävästi. Lähtösysäyksen blogi sai, kun halusin alkaa dokumentoida vuoden päästä valmistuvan rivitaloasuntomme vaiheita. Se olkoon selkärankana blogille, paljon tulee varmasti olemaan puhetta esimerkiksi liikunnasta, sen oman alan ja työuran sekä tasapainon löytämisestä, ihmissuhteista sun muusta. Mikä sillä hetkellä tuntuu olevan tapetilla ja heijastelevan elämäntilannettani. 

Tähän alkuun voisin kuitenkin tehdä pienen esittelyn itsestäni, että kuka minä olen!

Ai kuka? Kauhean mielenkiintoinen kysymys. Pysähdyin oikeasti miettimään tätä hyväksi toviksi. Kun työhaastattelussa pyydetään: "kerro vähän itsestäsi", en ole tainnut koskaan osata vastata niin luontevasti, persoonallisesti tai mielenkiintoisesti kun olisin halunnut. Tai ainakin se haluamani työpaikka on toisinaan jäänyt saamatta. Alkujaan kai voisi lyödä faktat tiskiin ja todeta, että olen 28-vuotias, ei itseään niin vakavasti ottava nainen Jyväskylästä. Kulttuuripolitiikasta ja taidekasvatukselta Jyväskylän yliopistosta valmistunut maisteri, ei oman alan töissä oleva restonomi ja tällä hetkellä tauolla olevia kuvataideopettaja-opintoja Lapin yliopistossa suorittava humanistihöttö - Kuka muu muka!

No missä? Jyväääskyläässä - ainakin tällä hetkellä ja toistaiseksi. Ja hyvä niin. Ulkomailla on tullut paitsi asuttua myös käytyä eripituisia aikoja eri paikoissa. Eli olishan noita reissuja muutamia, kun vain jaksaisitte kuunnella :D Ikuisen matkailukärpäsen puraisemana kaukokaipuu on alati läsnä. Jokapäiväisemmin olen sitten töissä, sitä ikuista timmiä kroppaa salilla hampaat irvessä,ei niin tosissaan tavoittelemassa, ystävieni kanssa höpöttelemässä ja tietysti talossa asustavan nelijalkaisen kanssa myös lenkkipoluilla.

Keiden kanssa? Kotoa löytyy kaksi rakasta, toinen hieman toista karvaisempi. Nelijalkaisena vaikuttaa maailman paras jo edellä mainittu karvatyyppi, elikkä cairnterrieri Piki, jolle mikään ei riitä. Ei ruuan, lenkkeilyn tai leikkimisen suhteen. Puheliaampaa osapuolta edustaa puolestaan ihana avomieheni <3 Juttua varmasti luvassa myös häneltä kenties vieraskynän muodossa. Tätä blogitekstiä kuvittava sitaatti liittyy vahvasti myös viimeisiin vuosiin elämässäni, ja siihen miten tähän on päästy. Näistäkin vaiheista luvassa lätinää lisää myöhemmin. Tervetuloa seuraamaan blogiani ja kommentoimaan! Myönnän olevani aivan aloittelija näissä hommissa, mutta rennolla otteella eteenpäin mennään. :)