Asuntoajatuksia, porrastreeniä ja lenkkihöpinöitä

Ainahan se on mielessä, uusi asunto. Aloitin, tai siis me aloitimme aktiivis-passiivisen haaveilun uudesta kodista noin puoli vuotta sitten. Asumme tällä hetkellä vuokralla isohkossa ja valoisassa kerrostaloyksiössä. Aivan - yksiössä. Paras tapa saada kanssakeskustelijan kulmat kohoamaan korkeuksiin on aloittaa keskustelua tästä aiheesta. Mutta hyvin pyyhkii. Tästä huolimatta ja ehkä juuri siksi oli selvää, että vaikka tämänhetkinen kotimme on sijainniltaan meidän molempien kannalta aivan optimi, tulisi seuraava asunto olemaan mielellään paitsi oma myös lähempänä maanpintaa. Tarvitseeko niitä lisäneliöiden tarvetta edes mainita? :D

Emme kuitenkaan ottaneet asiasta sen suurempaa stressiä. Periaatteella se oikea sattuu vastaan jos on sattuakseen. Vähän kuin miesten kanssa, vainukoiran lailla etsivä ei taatusti löydä ja sitä rataa. Sitten kun päällä on ne kaikkein kulahtaneimmat... Tiedätte kyllä. :D Paikallista asuntolehteä tuli kuitenkin luettua ja Etuovea selattua netistä ahkeraan. Tosin tämä on ollut minulla aina paheena oli sitten asunnonvaihto kiikarissa tai ei. Puolitosissani olen joskus pohtinut jopa kiinteistövälittäjän tutkinnon suorittamista. 

Uudiskohteita emme pitkään aikaan edes harkinneet tai miettineet varteenotettavana vaihtoehtona. En lopulta oikein edes tiedä miksi. Itselläni oli ainakin tietty mielikuva niiden suhteettoman kovasta hinnasta versus vanhemmat, jo rakennetut asunnot. Lopulta se taisin kuitenkin olla minä, joka uudiskohde sanan ensimmäisenä kaiveli tajunnastaan, ja sen jälkeen innostui mies. Seuraavaksi lensivät omat niin kovin trendikkäät rintamamiestalohaaveet ulos ikkunasta. Tähän palaan vielä myöhemmin..

Sitten niitä lenkkihöpinöitä. Koska muuten loistavan kuntosalini ilmastointi hoituu näin kesäaikaan kätevällä läpiveto-systeemillä, eli salin etu-ja takaovet ovat auki ja toivotaan, että jostain tulee tuulenvire, olen ulkoistanut treenini kirjaimellisesti ulos. Viime viikkoina on tullut huhkittua paitsi rappus-ja mäkitreeneissä myös harrastettua sitä perinteistä juoksua (lue, hölkkäilyä) ympäri erinäisiä lätäköitä täällä Jyvässeudulla. 

Porrastreeneistä ja sen hyödyistä "rasva palaa tehokkaasti/ porrastreenillä timmimmät pakarat, rappustreenin hyödyt etc." on ollut viime aikoina juttua vähän joka mediassa. Suosion huomaa myös paikan päällä. Vuosi pari sitten askelmia sai kipittää melko rauhassa mihin kellonaikaan tahansa. Nyt jos eksyt portaille neljän jälkeen olo on kuin ryhmäliikuntatunnilla. Toisaalta tässäkin on hyötynsä. Ei kehtaa luovuttaa kun perässä ja edessä kipittää toinen toistaan kovakuntoisempia kansaatreenaajia.  Alla oleva kuva otettu maanantai-aamuna klo 8.30. Silloin meitä oli paikan päällä "vain" kolme.

Porrastreenit tuovat kivaa vaihtelua ainaisen salilla puurtamisen sijaan. Silloin kun kaikenmaailman justdoit-iskulauseet eivät auta, koetan motivoida itseäni monesti miettimällä,"tämä kestaa vain puoli tuntia".  Ja onhan se olo vaan ihan mieletön tuon jälkeen. Ei voi kiistää.

Oma perussettini portaissa koostuu seuraavista:

1. Juoksen joka askelmalla ylös- kävelen alas
2. Loikin joka toinen porras- tekniikalla ylös - kävelen alas
3. Kävelen sivukyykyssä portaita ylös toinen kylki edellä puoleen väliin ja vaihdan - kävelen alas
4. Otan spurtin (tai siis rämpimissession, kröhm..) viereistä mäenrinnettä ylös - kävelen portaita alas
5. Kävelen portaat joka toisella askelmalla askelkyykkykävelyä ylös 
6. Lisäksi teen kammoamiani tasajalkahyoppyjä, punnerran portaissa ja muuta vastaavaa vaihdellen ja yhdistellen vähän omien voimien ja jaksamisen mukaan

Eilen lenkkeilimme kaverini kanssa vähän toisenlaisissa maisemissa Laajavuoren huipulle. "JAKSAA, JAKSAA!! EI, KYLLÄ, NYT EI VAAN JAKSA!" Mutta hienosti jaksettiin. Parhaiten ehkä vetojuhtana toiminut Piki. Maisemat vuoren huipulta olivat kyllä huikaisevat ja reilu 1,5 h kuluivat yhdessä hujauksessa. Kiitos kameran takana heiluneelle ystävälleni, pian uudestaan!