Vauva-ajan MIKSI?!

Miksi kaikki jossa on vauva-etuliite maksaa kolme kertaa normaalia enemmän? Huom pätee muuten myös hää-etuliitteellä varustettuihin asioihin.

Miksi oma aika aiheuttaa nykyään syyllisyydentunteita?

Miksi sen oman ajan ottaminen on edelleen niin vaikeaa? Tämä siitä huolimatta, että mies useimmiten mielellään hoitaa ja jää yksin vauvojen kanssa.

Miksi sitten, kun sitä omaa aikaa vihdoin on, alkaa ikävöidä vauvoja sillä siunaaman hetkellä kun on saanut ulko-oven suljettua. Ja muutenkin ajatuksista 99,9% pyörii heissä. 

Miksi se puhuminen on välillä - useimmiten - vain niin pirun vaikeaa? Puhuminen siis tärkeistä ja mieltä askarruttavista asioista. Jonninjoutavasta höpöhöpöstä saan kyllä liikaakin juttua aikaiseksi.

Miksi niin usein me äidit selitetään sitä, että on yhtä monta tapaa olla hyvä äiti kun on äitejä ja jokainen äiti on paras juuri omille lapsilleen? Ja silti se mieheltä puoliksi auki jäänyt vauvan vetoketju tai eri tavalla puetut vaatteet nostattavat tunteita. Eikö tämän kuulusi päteä myös iseihin?  Eikö jokainen isä ole paras isä juuri omalle lapselleen?

Miksi kotiäitiys ja äitien töissäkäynti nähdään toistensa vastakohtina? Eikö aikuisena tulisi jo tietää ettei ole olemassa vain yhtä totuutta? Eikö kyse ole kokonaisuudesta?

Miksi kaiken tämän arjen keskellä mietin myös, mitä oikeasti haluaisin tehdä isona? Eikö oikeampi kysymys olisi mitä mielenkiintoista haluaisin tehdä seuraavaksi?  

Miksi (edelliseen viitaten) välillä tunnen itseni niin mitäänaikaansaamattomaksi ja turhaksi? Tämä siitä huolimatta, että vauvat ovat minulle rakkainta maailmassa. 

Miksi en koskaan ole oppinut ompelemaan kunnolla? Jemmassa olisi toinen toistaan kauniimpia vauvan- ja lastenvaatekankaita mutta ompelutaito ei ole vielä(kään) soittanut ovikelloa.

Miksi äitiyden ja työn yhdistäminen nostattaa edelleen otsikoita upeista onnistumistarinoista? En aivan jaksa uskoa, etteikö suurin osa töissäkäyvistä äideistä onnistuisi näiden kahden yhdistelmässä vallan mainiosti. Älä käsitä väärin, minusta on ihana lukea miten ja miksi joku muu on saanut asiansa järjestettyä. Enemmänkin oikealla (vai juuri sillä niin väärällä?) hetkellä nyppii se, ettei isyys ja työ nostata samanlaisia capitaaleja. Miksi nostattaisi? Niimpä.

Miksi vauva-aika ja parisuhde nähdään usein tienä eroon ja huonoon oloon? Omaan korvaan on kantautunut myös ihania onnistumistarinoita, joissa parisuhde voi vauvan jälkeen paremmin kuin koskaan. Näitä lisää!

Miksi musta tuntuu, että omalla kohdalla lausahdus "Doubt kills more dreams than failure ever will" pitää paremmin kuin hyvin paikkansa?

Miksi välillä tuntee olevansa elämänsä voimissa 2,5 tunnin yöunien jälkeen? Vrt. ne yöt kun on saanut nukuttua vaikka 5 tuntia yhteen menoon.

Miksi tämä mun leipomisvimma ei voi jo laantua - miksi koko tekee koko ajan mieli leipoa jotain? Asia joka on tullut kuvioihin vasta vauvojen synnyttyä.  Rajansa se on omalla ja miehenkin vatsalla.

Miksi edelleen, pahimpien tunnehormoniaaltojen ollessa toivottavasti jo ohi, mielialat saattavat vaihdella laidasta laitaan? Ensin olen mielestäni huonoin äiti ikinä ja kukaan muu ei varmasti ikinäkoskaan tekisi näin taikka noin. Sitten jo seuraavassa hetkessä mietin, että nojaa olisi tuo toisaalta voinut mennä huonomminkin.  

Miksi mulla kolmatta päivää päässä soiva Kikattava Kakkiainen -korvamato ei voi jo ottaa ja poistua?

Miksi voi miksi mä ikinäkoskaan edes suunnittelin mitään, miten joidenkin juttujen tulisi vauvojen kanssa mennä? Huom. näitä oli onneksi vain muutamia ja hyvä niin. Vasta vauvojen synnyttyä sitä oikeasti on ymmärtänyt, ettei näitä juttuja voi oikein suunnitella vaikka kuinka on sen luonteinen ihminen, että tykkää organisoida ja listailla asioita. Ne vähätkin "sitten toimin näin"- ajatukset ovat nimittäin haihtuneet savuna ilmaan. Toisaalta ei kai sitä voi niinkään sanoa, että älä suunnittele. Onhan arkea huomattavasti helpompi hallita ja suunnittelu taitaa olla useimmissa itseni tavoin niin kiveenhakattu ominaisuus, että siitä on vaikea pyrkiä pois. Oikeampi olisi kai sanoa, että varaudu ettei kaikki (jos mikään) mene ihan suunnitelmien mukaan. Silloin voi myös yllättyä positiivisesti jos homma skulaa kuin rasvattu. :D

Miksi koko ajan painotetaan imetyksen tärkeyttä ja ylivoimaisuutta mutta samaan aikaan kun kerron neuvolassa imettäväni edelleen kahta lasta, saan osakseni olankohautteluja ja neuvoja tarttua korvikepulloon? Tämä siis hieman kärjistetysti sanottuna, enkä missään nimessä sano etteikö korvikkeella kasvaisi aivan yhtä hyvin. Löytyyhän sitä meiltäkin varmuuden vuoksi aina kotoa. Silti sitä elää kai kissan tavoin kiitoksella ja toivoisi terveydenhuollon ammattilaisilta enemmän tsemppausta kaksosten imetyksen suhteen kuin vähättelyä. 

Miksi viime viikolla vauvoille hyvin maistunut ja rakkaudella kokattu bataatti-peruna-porkkanasose lentää tällä hetkellä irvistyksien säestämänä kaaressa vaatteille?

Miksi vauvat kasvavat niin älyttömän nopeasti - oikeasti mihin ne minipötkylät ovat oikein kadonneet ja tilalle tulleet nämä jo niin isot vauvat? Mutta sitten kuitenkin yöaikaan valvotut minuutit tuntuvat tyyliin vuorokauden pituiselta. 

Miksi kukaan ei kertonut kuinka paljon vauvoja voi rakastaa? Voi tätä tunnepatouman määrää - ja sitä kuinka rakkaus vaan syvenee mitä vanhemmaksi vauvat kasvavat.