Vauvoista ja valvotuista (hulina)öistä

Miten teidän vauvat nukkuvat, on yksi meille ehkä eniten esitetyistä kysymyksistä. Jos ei kauheasti voivota tai valita ei se kuitenkaan automaattisesti tarkoita autuaita höyhensaaria. Usein huomaan itsekin kysyväni tätä samaa muiden pikkuvauvojen vanhemmilta - miten teillä nukutaan? Vastaus tähän ei omalla kohdalla ole kovin yksinkertainen. Avataanpa tätä hieman. Tähän mennessä meillä on nukuttu mielestäni hyvin, kohtalaisesti, huonosti, hyvin huonosti, ei ollenkaan ja taas ihan ookoosti, jopa hyvin. Tähän kyllä vaikuttaa se, miten käsittää "hyvin nukutun yön" ja miten sen merkitys on vauvojen myötä itselläkin muuttunut.

Välillä on tuntunut, että olen myös ehkä saanut sen mitä ansaitsen, sillä muistan monesti ennen muinoin ajatelleeni tulevani toimeen melko vähällä unella. Nyt kun tätä vähääkin on venytetty ja pilkottu ja välillä poistettu kokonaan, olen joutunut toteamaan, että en todellakaan tule toimeen parin tunnin unilla ainakaan pidemmän päälle ja kuukausikaupalla. Vannomatta paras siis tämäkin asia. 

Missä pojat siellä Coco, milloinkahan kääntyy toisinpäin?

Pojat nukkuivat syntymästään aina tuonne 3,5 kuukauteen saakka melko hyvin. Omassa huoneessaan kylki kyljessä samassa pinnasängyssä. Herätyksiä tuli yleensä säännöllisen epäsäännöllisesti se kaksi yössä, joiden jälkeen jatkettiin unia aina tuonne seitsemään kahdeksaan saakka aamulla. Ihmettelimme usein, että vitsit ne nukkuu hyvin. Tämän kun ääneen mennä lipsautti niin homma menikin uusiksi ja vauvat alkoivat vaatia ruokaa usein. Todella usein. Syöttöjä saattoi pari seuraavaa kuukautta tulla yössään se 3-4 kertaa per vauva ja uneen vaipuminen ei tapahtunutkaan enää, että naps vain. Ihmeteltiin mikä on ja olo oli hieman neuvoton. Vinkkiä ja tapoja oli monenmoisia ja mikään niistä ei auttanut. Lopulta päättelimme kyseessä olevan nelikuisten yöhulinat. Täällä todella hyvää tietoa aiheesta.

Rauhattomien öiden lisäännyttyä toinen pinnasänky tuli taloon ja kaunis ajatus poikien yhdessä nukkumisesta tuli tiensä päähän veljesten herätellessä huitomisellaan toisiaan. Tilapäispyyheväliseinä auttoi hetken, mutta vasta toinen pinnis rauhoitti tilanteen. Myös vauvojen herääminen aikaistui ja kukko alkoi kiekua viimeistään viiden kuuden maissa. Tässä kohtaa aloin päästä jyvälle termistä väsymys ja valvominen.

Viidettä kuukautta saavutettaessa toinen pojista alkoi pikkuhiljaa luopua yösyömisestä itsekseen heräten yleensä vain kerran yössä ruokailemaan. Toinen vastaavasti lisäsi kierroksia heräten kahta useammin. Täytyihän hommassa joku balanssi olla. Viimeiset pari kuukautta toinen pojista on herättänyt puolen tunnin/tunnin välein milloin mistäkin syystä ihan joka ikinen yö. Tämän ohella viimeistään viideltä on saanut (vai täytynyt?) nousta ylös, sillä mikään mahti maailmassa ei ole saanut näitä silmät apposen auki jokeltavia murupullakujertelijoita jatkamaan uniaan enää siitä pidemmälle. Aikamoista yöhulinaa sanoisin, varsinkin alkuyöt. Ja aamuvirkkuja kuten äitinsä. Peitto heiluu, kädet vispaavat, tutit lentävät ja vauvat huutavat unissaan. Toisen pojan tuttia täytyy korjailla vähän väliä kun tämä tarkistaa, että äiti on kotona. Moneen kertaan on tullut kiiteltyä, että tuli hankittua edes yksi Stokken pyörillä kulkeva pinnasänky. Varsin näppärä vehje kuljetella huoneesta toiseen öisin, kun ei jaksa sadatta kertaa enää hypätä huoneiden väliä. 

Kiinteiden aloitus 4 kuukauden rajapyykin jälkeen rauhoitti tilannetta hieman, ei kuitenkaan mitenkään merkittävästi. Sen sijaan viljojen aloitus 5 kuukauden jälkeen ja erityisesti iltapuuron lisäys on tuonut hieman toivottua helpotusta öihin ainakin hetkeksi. Imetyksellä ollaan pääsääntöisesti menty tähän saakka, joskin välillä erityisen huonojen öiden aikana mies on syöttänyt jomman kumman pojista kerran yössä pullolla. Kun äiti on ollut "vähän väsynyt".  Erityisen huonojen öiden jatkuessa on välillä järjenvastaisesti jopa vähän pelottanut, mitä onkaan taas luvassa. En ole odottanut iltoja aina mitenkään innolla. Näiden pelkojen ääneen sanominen on kuitenkin helpottanut oloa. Samoin kun sen ymmärtäminen, etteivät vauvat herätä saati valvota tahallaan. Ja sen, että kyse on toivottavasti lyhyestä ajasta vauvojen ja meidän elämässä. Vaikka ei se kyllä aina yöaikaan siltä tunnu, lyhytkin aika on elettävä minuutti kerrallaan.

Tällä hetkellä hyvin nukuttu, oikea luksusyö, sisältää muutamia herätyksiä jotka yleensä hoituvat tutin korjailuilla ja sen 7-8 tuntia unta. Näistä luksusöistä olemme saaneet toistaiseksi vain muutamia maistiaisia. Ja ovathan pojat vielä niin kovin nuoria. Senpä vuoksi tilannetta on hauska katsoa uudestaan puolen vuoden päästä poikien ollessa vuoden ikäisiä. Menevätköhän seuraavatkin kuukaudet yhdessä hujauksessa? Toivon varovaisesti ettei tilanne kääntyisi nyt huonompaan suuntaan ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Hampaiden tuloa odotellessa.. Melkein kuulen kuinka kokeneemmat vanhemmat sanovat tätä lukiessaan "Ootapa vain..". Haluan olla toiveikas! :D Yksi hyvä, tai parempi, yö auttaa yleensä jaksamaan taas muutamia ei niin hyviä, ja parempaan päin ollaan onneksi oltu koko ajan menossa. Kuten eräs toinen kaksosäiti sanoikin "Keep on faith sister!".