Joitakin viikkoja sitten useampikin ystäväni kyseli minulta, miltä tulevalla asunnolla näyttää ja olisiko minulla jotain kuvia lähettää. Kröhm. Hyvä, etten siinä vaiheessa vastannut, että ai millä asunnolla? Ihan nimittäin pikkaisen ovat ajatukset olleet viime aikoina muissa asioissa, näin niin kun rehellisyyden nimissä :D Kun vihdoin sain itseni paikan päälle raahattua oli yllätys sitäkin suurempi. Vitsi täähän on tosi kiva! Ja meidännäköinen - sateesta ja harmaasta ilmasta huolimatta. Tuurilla ne laivatkin näemmä seilaa mitä pintamateriaaleihin tulee :D Näen jo näin ruudun takaakin miten eräs sisustussuunnittelijaystäväni siellä pyörittelee päätään :D Lattioita ei vielä ollut, mutta muuten näytti jo oikein valmiilta, terassilaudoituksia myöten. Ja sisustuskärpäsen puraisun saattoi jo melkein tuntea. Mehän tarvitaan vaikka ja mitä. No mutta pikkuhiljaa. Muutto olisi ensi kuun lopulla - vasta! Koko kevään ajattelin ettei siihen nyt niin pitkä aika ole. Tällä hetkellä siihen tuntuu olevan ehkä olotilastakin johtuen ikuisuus. :D
Niinhän siinä sitten myös kävi, että sairaslomatuomiota jatkettiin. Tämä taisi jälleen - ristiriitaista kyllä - olla omalle mielelle kovempi juttu kuin kenellekään muulle. Nyt olen ollut jo pari viikkoa kotona ja ei käy kieltäminen, etteikö olo olisi hieman parempi. Huimausta ja pyörrytyksen tunnetta on edelleen, muun muassa ja kaiken muun ohella, mutta päivä kerrallaan. Ja tarkassa syynissä ollaan. Mieliala on kuitenkin kohentunut ja Keski-Suomen Monikkoperheet ry:n järjestämän monikkovalmennuksen kautta olemme päässeet tutustumaan muutamiin muihin kaksosodottajapariskuntiin. Että samassa veneessä ollaan :D
En edes tiennyt noin valtavia ruusuja voivan olla olemassakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti