Kolmion lattiasuunnittelua

Tulevan asuntomme lattiamateriaalin valinta oli se, jota olimme etukäteen pohtineet ylivoimaisesti eniten. Rakentaja oli jo ennakkoon valinnut kaikkiin asuntoihin pintamateriaalit, joita toki sai halutessaan muuttaa. Lattian osalta muutos oli itsestään selvä, sillä vaikka asuntoon valittu vaalea koivuparketti olikin todella kaunis, on käytännön kokemus osoitanut ettei parketti istu meidän kovalla kulutuksella olevaan tassutalouteen, eikä koivukaan ehkä ollut juuri se, jota lähdettiin hakemaan.

Hetken myyjän ehdottamaa, kuulemma tällä hetkellä kovin trendikästä, vinyylikorkkilattiaa mietiskeltyämme pidimme kuitenkin päämme ja päädyimme laminaattiin kovuusluokassa julkiset tilat ja aulat :D Rakentajan valitseman hintavahkon parkettilattian hinnalla saimme myös valita parkettia usein edullisimmista laminaateista hinnakkaamman vaihtoehdon.

Laminaattia on tulossa keittiöön ja olohuoneeseen sekä kahteen makuuhuoneeseen. Kriteereinä meillä oli, ettei lattian sävy saisi olla liian kellertävä tai missään tapauksessa punertava. Mieluummin kylmään taittava kuin lämmin, ei liian tumma muttei liian vaaleakaan. Selkeää. Etenkin kun asunnon valaistus ratkaisee paljon. Jo aiemmin laatoista turinoidessani mainitsemallani Laatta Leevin myyjällä oli kyllä selkeä osuus, että valinta oli yllättävänkin kivutonta.

Etukäteen olimme katselleet netistä sillä silmällä tätä laminaattia.

Kuva täältä

Lankkulattialta näyttävä leveä laminaatti. Kyllä kiitos. Alla olevasta kuvakollaasista pääsee jo vähän enemmänkin jyvälle mitä lähdettiin hakemaan. Valitsemamme laminaatti on jotain noiden kaikkien välimaastosta. Ja olen niiiiin tyytyväinen. Ainakin vielä, kun asunto kokonaisuudessaan ei ole vielä valmis. Valitsemamme käytävälaatta näytti ainakin kaupassa sopivan hyvin yhteen lattian kanssa, nähtäväksi jää. Poikaystävä kyllä lupautui maalaushommiin jos eräs seinien sävyvalinta olisikin mennyt metsään. Näinköhän.

Kuvat: Pinterest

Mietin muuten pitkään, aloitanko kirjoittamaan näistä kotijutuista ennen koko asuntoon muuttoa. Kaikenlaista voi tietysti aina tapahtua ja jotenkin tuntuu, että perisuomalainen tapa pitää pyy pivossa ettei vara venettä kaada koska se kel onni on se onnen kätketöön tai muuten...! Mutta, kuten eräs tuttavani erään toisen asian yhteydessä sanoi, iloitaan ilot iloina vaikka heti kun niihin kerrankin aihetta on ja surraan yhdessä JOS jotain kamalaa sattuisi.

Kuva: Pinterest: täältä

Ja vaikka omaan tyyliin ikävä kyllä kuuluu toisinaan usein asioiden kaikensorttinen vatuloiminen, niin olen kyllä koettanut enemmän tai vähemmän onnistuneesti kääntää omaa ajatusmaailmaa positiivisempaan suuntaan. Saanko siis synninpäästön asunnosta iloitsemisesta? :D